Blogi

STAV:n kynästä -blogi

MUISTELUA STAV:N PERUSTAJAJÄSENELTÄ

STAV:n perustajajäsen, valmentaja Marjaleena Salo

Julkaisupäivämäärä: 10.12.2024

YK:n päivänä 24.10.2024

Muistelua…

Tänään YK:n vuosipäivänä Mikkelissä päivälämpötila on 12 °C ja on aurinkoista. Ilmastonmuutos tuo vaihtelua vuosikiertoon - ilma lämpenee! Mäkäräisten puremat tänäkin aamuna muistuttavat siitä.

Voltti hyväksytään ISU:n säännöissä. Jäätanssissa suomalaiset ovat maailmanluokkaa. Suomi edelläkävijämaa muodostelmaluisteluussa. Suomalaiset luistelijat kilpailevat kustannusten noustessa. Mistä sponsoreita? Seuratoiminnassa pääosin vanhemmat edelleen pyörittävät arkea ja tapahtumia. SuomenTaitoluisteluvalmentajat juhlivat, järjestäytyminen 40 vuotta sitten. 

Edelläkävijä Tampere

Ensimmäinen jäähalli Tampereelle vuonna 1965. Vaikkakin Nikkasen veljekset Markus ja Bertel olivat kotitilallaan jäädyttäneet navetan lattian luistelukuntoon avaamalla talvipakkasella ikkunat. “Silmukoita oli hyvä harjoitella, ei tuullut tai pyryttänyt” kertoili Bertel nuorille kaunoluistelijoille joululomaleirillä Vierumäellä vuonna 1960. Tampereen hallin avajaisista kerrottiin, että kenttämiehillä oli vaikea ymmärtää ja hyväksyä, kun Jutta Müller ei päästänyt luistelijaansa Katariina Wittiä jäälle ennenkuin jäähdytys oli uusittu. Jään tekoa oli kyllä käyty opiskelemassa Vierumäellä legendaarisen kenttämestarin Paavo Illin hoteissa. Myös ensimmäinen tekojää saatiin Tampereelle Koulukadulle muutamaa vuotta aikaisemmin ennen Hakametsän jäähallia.

Helsinkiin jäähalli vuonna 1966 ja sitä ennen tekojää. Muilla paikkakunnilla valmistui pikkuhiljaa ensin tekojäitä, myöhemmin halleja. Kiitos jääkiekon! Se meidän tulee muistaa. Kaunoluistelijatkin pääsivät hetkittäin parempiin jääolosuhteisiin. Tosin myöhäiset illat, aikaiset aamut ja vapaat päivävuorot olivat mahdolliset käyttöön. 

Ulkojäillä, urheilukentillä ja järven jäillä jää oli ilmaista. Tekojäät ja hallit taas maksullisia. Maksut oli kerättävä vanhemmilta. Valmennus tai paremminkin ohjaus oli pääsääntöisesti vapaaehtoisten kontolla. Ne vanhemmat, joilla oli varaa, ostivat yksityisopetusta. Muut saivat seuran vuosimaksulla ohjausta, jos paikkakunnalla sattui ohjaaja olemaan. 

Bertel Nikkanen oli väsymätön kaunoluistelun hengissä- ja ylläpitäjä maassamme. Hän kiersi maata, piti ohjaajakursseja ja ohjausta. Hän ilmoitti paikallisessa lehdessä - kaikki halukkaat pääsivät mukaan. Hän etsi sopivia vanhempia, jotka alkaisivat vetää seuratoimintaa. Hän osti ja hankki luistimia luistelijoille. Hän keräsi aktiivisesti ohjaamisesta kiinnostuneita Vierumäelle omille ohjaajakursseille. Samoin myös lahjakkaita luistelijoita kävi säännöllisesti hänen kursseillaan Vierumäellä. Kaunoluistelu otettiin useilla paikkakunnilla yleisseurojen toimintaan mukaan. Tästä kaikesta kiittäminen Bertel Nikkasta. Helsingissä HSK:ssa ja HL:ssa kuin myös Turun lisäksi muutamissa muissakin kaupungeissa oli kaunoluistelu saanut vahvan aloituksen.

Harjoittelu ennen jäähallikautta, siis ulkona

Syksyisin odotettiin järvien ja lampien jäätymistä. Voi sitä onnen tunnetta, kun pääsi ensimmäisille jäille. Jää notkui ja “ulvoi”, kalat uiskentelevat, kasvit heiluivat jään alla ja jännitystä riitti. Voltin teko olisi ollut mahdotonta, koska pelkästään tehdessäni kerran kärkihyppyjä jää petti ja upposin jäihin. Seuraavana päivänä ihmettelin, miksi sääriäni särki. Niissä oli valtavat turvotukset ja mustelmat. Ne olin saanut ryömiessä avannosta ylös.

Pitihän sitä uutta “puhdasta” jäätä taas saada. Avannosta viskattiin vettä uudelleen jäätymään ja taas saatiin uutta liukasta jäätä. 

Harjoittelu urheilukentillä ja myöhemmin kaukaloissa. 

Olimme kenttämestareiden armoilla. Kaunoluistelijoita ei päästetty “sotkemaan" jäädytettyä kenttää - odotettiin jääpallo- tai lätkäpelien alkua. Myöhemmin kaunoluistelijatkin saivat omia vuoroja ja päästiin rauhassa harjoittelemaan. Jää tehtiin letkusta ruiskuttaen vapaalla liikkeellä sinne tänne. Epätasaistahan se oli kaunoluisteluun. Joissain paikoissa käytettiin jään tekoon vesitynnyriä, josta vesi valui säkkikangasta pitkin tasaisena. Se oli hyvää jäätä ja luistavaa. 

Jää ulkona oli sään armoilla. Kovalla pakkasella kovaa, karheaa ja luistamaton, lisäksi lohkeilevaa. Lumisateessa lumista, räntä- ja vesisateessa tahmeaa. Vesisateessa vesi roiskui luistimen auratessa vettä. Tuulenkin suunta oli otettava huomioon niin kuvio- kuin vapaaluisteluharjoittelussa. 

Kuvioita piti harjoitella tuntimääräisesti paljon. Kilpailujen lopputuloksissa kuviotulokset oli 60 % ja vapaaluistelu 40 %. Arvostelu oli 0 - 6,0. Milloin kuvioita saattoi harjoitella? Päivällä, koska kenttien valaistukset olivat yleensä muutaman roikkuvan valolampun varassa. Iltaisin kuvioharjoittelu oli vähäistä. 

Musiikki - miten toimittiin? 

Urheilukentällä oli yleensä niin kutsuttu selostus- tai soittokoppi. Sinne pääsi vain harvoin, ehkä parina iltana viikosta. Joku soitti musiikkia saatuaan merkin jäältä, että nyt luistelija on valmis aloittamaan ohjelmansa. Soittokohta oli usein merkattu “heftalla” isosta levystä. Usein musiikki soi ja luistelija aloitti ohjelmansa musiikin tutusta kohdasta, johon oma suoritus oli suunniteltu. Usein ei päässyt ohjelmaansa luistelemaan - ehkä kerran tai pari viikoittain. Parannus tuli kasettisoittimien aikana. Ohjaaja luisteli ja piteli nauhuria käsissään ohjelman ajan tai kunnes patterisoitin jäätyi ja hiljeni.

Luistimet

Itse pääsin kokeilemaan naapurin tytön ruuvareita. Heti tunsin liu’un. Se oli ihanaa! Sorsakoskella tehtiin näitä kengänpohjiin kiinnitettäviä rautaisia teriä. Sitä ennen kyläsepät olivat takoneet terät. Luusta tehtyjä teriä myös käytettiin. Naruilla ja nahkaremmeillä kiinnitettiin kenkiin menopelit. Talvisaikaan luistimilla oli nopeaa liikkua paikasta toiseen. 

Suomalainen Karhu-tehdas käynnisti luistinkenkien valmistuksen. Ulkomailta ruvettiin tilaamaan piikillisiä teriä. Terät kiinnitettiin luistinkenkiin ja luistelumukavuus parani huomattavasti. Tämän päivän luistelijat tuskin voivat kuvitella minkälaisilla välineillä harjoiteltiin.

Laji on kehittynyt/muuttunut

Viimeiset kuviot luisteltiin ISU:n MM-kilpailuissa Pariisissa 1989. Säännöt ja vaatimukset ovat muuttuneet. Luistimet ja asut ovat kehittyneet olosuhteiden mukana. 

Niin mitä oli valmennus ulkojäiden aikana? Pääosin mallioppimista ja matkimista. Omaa itsenäistä paneutumista harjoitteluun. Muiden lajien rinnakkaisharjoitteiden soveltamista. Musiikin ja tanssin osuuden lisäämistä ohjelman suunnittelussa. Jos joku osasi tempun, sitä matkittiin, vaikka saikin siitä moitteita liikkeen varastamisesta. 

Kun Suomesta joitakin luistelijoita pääsi kesäharjoittelun ulkomaille, oli se uusi kehitysvaihe kaunoluistelussa.

Oma lajiliitto saatiin vuonna 1960.

Kaunoluisteluistelu vaihtoi nimensä TAITOLUISTELUUN vuonna 1968.

Mitä Suomen Taitoluisteluvalmentajat on nyt ja tulevaisuudessa
18.11.2024

STAV:n puheenjohtaja Hanna Laitinen

Julkaisupäivämäärä: 22.11.2024

Valmentajien oma yhteisö

Päättyneenä viikonloppuna GP Finlandia Trophyn harjoituksia ja kilpailuja oli seuraamassa
paljon valmentajia ja Suomen Taitoluisteluvalmentajien jäseniä. Käytävillä oli iloisia
kohtaamisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluja.

Me Suomen Taitoluisteluvalmentajat haluamme olla jäsenillemme yhteisö ja foorumi, jossa
taitoluisteluvalmentaja kokee tulevansa hyväksytyksi ja kuulluksi. Haluamme lisätä
valmentajien arvostusta ja tukea heidän kehittymistään ammattilaiseksi. Verkoston lisäksi
yhdistyksen perustehtävänä on taitoluisteluvalmentajien hyvinvoinnin tukeminen ja
edistäminen.

Kun valmentajien työnvaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa ja valmentajien
työhyvinvointia tuetaan, hyvinvoiva valmentaja jaksaa ja pystyy tekemään työtään hyvin,
hän innostuu ja innostaa, jolloin urheilija voi saada parhaan mahdollisen tuen. (Kaski,
2006, 235; 2014, 136).

Jäsenedut ja tapahtumat

Tarjoamme ennen kaikkea mahdollisuuksia: verkostoitua ja tavata kollegoita oman
työkuplan ulkopuolelta sekä lisätä osaamista ja ammattitaitoa.
Yhteistyössä Suomen Taitoluisteluliiton kanssa tarjottava jäsenetu päästä seuraamaan
lajin kotimaisia kilpailutapahtumia ja arvokilpailuiden harjoituksia on kenties näkyvin ja
konkreettisin etu meidän jäsenillemme.
Valkkuaamut ovat etäyhteydellä järjestettäviä tilaisuuksia, joissa teemat ovat vaihdelleet
keskustelusta tietoiskuihin ja valmentajan hyvinvoinnin tukemiseen.
Hyvinvoiva valmentaja – päivä on laajempi koulutuskokonaisuus ja aiheet linkittyvät
nimenomaan valmentajan hyvinvoinnin tukemiseen.

Mitä nyt ja mitä tulevaisuudessa?

Ilman aktiivista jäsenistöä olemme kuitenkin vain kuori. Vaikka jäsenmäärä on kasvanut
vuosien aikana yli 200 jäseneen, olemme valitettavasti joutuneet perumaan tapahtumia
liian vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Olemme joutuneet yhdistyksen hallituksessa
pohtimaan mikä on meidän järjestämien tapahtumien tulevaisuus. Yhdistyksen historian
alkuaikoina yhdistys järjesti jopa jäsenmatkoja ulkomaille seuraamaan taitoluistelun
arvokilpailuja ja järjesti suurempia koulutuskokonaisuuksia kotimaisten arvokilpailuiden
yhteyteen. Onko tällainen ammatillinen yhteisöllisyys menettänyt merkityksensä
nykyajassa?

Olemme ennen kaikkea valmentajien asialla. Mitä paremmin meidän jäsenemme tarttuvat
mahdollisuuksiin tavata kollegoita ja osallistumalla tapahtumiin vaikuttamisen
mahdollisuudet parantuvat. Pitkän tähtäimen tavoitteena onkin edistää keskustelua ja
yhteistyötä Suomen Taitoluisteluliiton työryhmissä ja tavoitella tulevaisuudessa
valmentajajäsentä liittohallitukseen.

Toinen keskeinen kysymys on kuinka saada uraansa aloittelevat ohjaajat ja valmentajat
mukaan yhdistyksen toimintaan. Ylipäätään valmentajien pysyminen lajin parissa on
kriittinen kysymys esitettäväksi. Vuonna 2021 teetetyn lajikulttuurikyselyn mukaan vain 53
% valmentajista suosittelee valmentajan uraa/tehtävää kavereilleen tai tuttavilleen
(Taloustutkimus 2021). Valmentajan työn kuormittavuus ja työn arvostuksen puute on
usein syitä, miksi valmentajat jäävät pois valmennustyöstä.

Suomen Taitoluisteluvalmentajat tekee yhteistyötä Suomen Ammattivalmentajien ja
Suomen Valmentajien kanssa  ja olemme mukana aktiivisessa keskustelussa valmentajien
työolojen parantamiseksi, vaikka varsinainen edunvalvonta onkin Suomen
Ammattivalmentajilla. Yhteisöjäsenenä Suomen Taitoluisteluvalmentajien jäsenillä on
oikeus Suomen Valmentajien henkilöjäsenyyteen ja sitä kautta jäsenetuihin (mm.
valmentajakoulutuksiin). Suosittelemme jäsenillemme jäsenyyttä molemmissa
yhdistyksissä.

Työnteon edellytysten parantaminen, valmentajien osaamisen kehittämiselle
varattava aika ja valmentajien oikeuksien kunnioittaminen tulee ottaa jatkossa
työnantajatoiminnassa paremmin huomioon. Todellisen työajan tulee vastata
työsopimuksessa sovittua työaikaa. (SAVAL, 2024)

Toivon, että pystymme yhdistyksenä olemaan tärkeä
yhteisö jäsenillemme ja aktiivinen keskustelija tuomassa taitoluisteluvalmentajien ääntä
kuuluviin myös tulevaisuudessa.

Tule rohkeasti mukaan toimintaan!

Kaski S. 2006. Valmentautumisen psykologia kilpa- ja huippu-urheilussa. Edita. Helsinki.
Kaski S. 2014. Urheiluvalmentajien työhyvinvointi Suomessa. Väitöskirja. Tampereen
yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Luettavissa:
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/94805/978-951-44-9309-
6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://www.saval.fi/jarjestot/suomen-ammattivalmentajat-saval/suomalaisen-urheilun-
kehittaminen-vaatii-parempaa-johtamista-ja-valmennuksen-tukemista.html

https://www.stll.fi/wp-content/uploads/sites/4/2021/08/Lajikulttuurittuurikysely-2021-
yhteenveto.pdf

STAV 40 vuotta juhla 17.8.2024

Perustajajäsen Arja Wuorivirran juhlapuhe

Arvoisa juhlaväki, hyvät kollegat ja pj Hanna Laitinen

Kun Inka viime keväänä otti yhteyttä ja kertoi tästä juhlatapahtumasta, hän esitti toiveen, että kertoisin yhdistyksen alkutaipaleesta. En ollut pysähtynyt ajattelemaan, että niistä hetkistä on kulunut jo 40 vuotta.

Esimerkinomaisesti käytän päättyneiden Pariisin olympialaisten yleisurheilussa ja muissakin lajeissa yhtä oleellista asiaa, nimittäin lähtölaukasta

Muistinvaraisesti keräilin asioita ja kävin Skate Shopissa tarkistamassa pöytäkirjatallenteita.

ALKU: Marcus Nikkasen kanssa kävin kahdenkeskisiä jutusteluja Pirkkolan jäähallissa syksyllä 1983. Hän kertoi perustamastaan Kanadan taitoluisteluvalmentajien yhdistyksestä. Innostuin! 

Kerroin Ilkka Varheelle, joka sitten viestitti myös Tuula Öhrnbergille. Olimme kolmisin Marcuksen kutsumana hänen kodissaan. Saimme Kanadan yhdistyksen papereita ja ohjeita yhdistyksen perustamiseen. Mukaan tulivat lisäksi Anuliisa Uotila ja Pirjo Uimonen. Tiedonkeruuta käynnistettiin, yhdistyksen mallisäännöt valmistuivat ja perustamiskokous oli 25.5.1984. Puheenjohtajaksi ryhtyi Tuula Öhrnberg, varapj:ksi allekirjoittanut,varainhoitaja oli Ilkka Varhee, sihteerinä Pirjo Uimonen, jäsenenä Anuliisa Uotila.Varajäseniä oli kaksi, Helena Salomaa-Nissilä ja Marja-Leena Salo.

Jäsenten keruu käynnistyi hyvin.

Yhdistysrekisteriin kirjaus toteutui 2.9.1985. Vuonna 1990 päätettiin yhdistykjsen nimen lyhennys, STAV. STLL:n lehteen, STAV-palstalle saatiin ensimmänen artikkeli Tuulan ja allekirjoittaneen toimesta.

Pyrimme vaikuttamaan STLL:n sääntötyöryhmään, joka valmistelee sääntöehdotuksia liiton kevätkokoukselle.

Puheenjohtajuus siirtyi Anuliisalle v.1986. Vahva rooli valmentajien ammatilliseen työhön korostui ja kasvoi eriomaisesti. Saimme näkyvyyttä ja arvostuskin muuttui. Se oli, ja on edelleen,  tärkeää, ja sitä pitää vaalia.

Kiitollisena yhdistyksestä huolehtiville haluan kiittää myös Berit Kaijomaata, tiettävästi hän oli ensimmäinen, joka koskaan puhui yhdistyksen perustamisesta, Marcus ja Bertel Nikkasta uraa-uurtavasta työstään lajimme eteen, edesmenneitä jäseniämme Ilkka Varheeta, Pia Saikkosta ja Carita Takalaa.

Sydänlämpimiä ONNITTELUJA yhdistykselle ja vahvaa jatkoa!  Kiitos!

Arja Wuorivirta, taitoluistelu- ja jäätanssivalmentaja

----------------------------------------------------------

Valmentajana Wienissä

Teksti: Päivi Putkonen

Julkaisupäivämäärä: 5.2.2024

Taitoluistelu ja etenkin muodostelmaluistelu on Suomessa todella suosittua, mutta miltä lajin tilanne näyttää Itävallassa? Asuin perheeni kanssa hiljattain kaksi vuotta Wienissä ja jo ennen muuttoa selvitin luistelutilannetta ja seuroja kaupungissa. Toiveenani oli päästä valmentamaan Wienissä asuessani. Löysin nettiä selaamalla muodostelmajoukkueen, jonka kotipaikka oli Wien ja joukkueen nimi oli Team Lumi (kyllä, suomenkielinen nimi). Otin yhteyttä seuraan, jota Team Lumi edusti. Seurasta löytyi myös muita muodostelmajoukkueita ja heti syntyi keskusteluyhteys seuran johdon, päävalmentajan ja Team Lumin kapteenin kanssa. 

Seuratoiminta ei ole Wienissä käsitteenä samanlainen mihin me suomalaisina olemme tottuneet. Suurin ero oli jo jääaikojen jakaminen kaupungin kahdessa hallissa, jota ei tehty seurojen kesken vaan jääajat jaetaan ikä- ja taitotason mukaan ja lisäksi on vuoroja joissa kaiken tasoiset saavat olla samaan aikaan (Allgemeine Stunde). Tämän kaiken toiminnan ymmärtäminen vei aikaa. Vaikka seuroja tuntui olevan kymmenkunta Wienissä, niillä ei ollut omia jääaikoja jäähalleissa, vaan jäähallin listassa saattoi lukea tiistain kohdalla ”18-19.20 yksinluistelu noviiseista senioreihin, jäätanssi ja pariluistelu”. Tällöin jäällä saattoi harjoitella samaan aikaan eri lajit ja melko eritasoiset ja -ikäiset luistelijat. Eri seurojen luistelijat harjoittelevat kukin oman valmentajan kanssa jäällä omien suunnitelmien mukaisesti. Joku harjoitteli helpompia hyppyjä, kun joku toinen harjoitteli kolmoishyppyjä tai parinsa kanssa jäätanssin ohjelmia. Muodostelman kohdalla listassa saattoi lukea “20.30-21.20 SYS Adults” ja tällöin jäälle saapui kahden eri seuran aikuisjoukkueet. Näistä toinen oli kilpaileva joukkue ja toinen aloitteleva joukkue. Jää siis jaettiin kahden eri seuraa edustavan joukkueen kesken. Luistelijat pystyivät olemaan myös minkä tahansa Wienin seuran jäseniä ja edustamaan kuitenkin muuta seuraa joukkueessa. Tämä kaikki oli minulle hyvin hämmentävää.

Wieniläisissä seuroissa ei ole samanlaista rakennetta kuin mihin meillä Suomessa on totuttu. Luistelijalla ei siis ole mahdollisuutta samanlaiseen seurassa rakennettuun urapolkuun luistelukoulusta harjoitusryhmiin ja siitä edelleen sopivaan kilpailuryhmään. Luistelukouluja kyllä on, mutta sen jälkeen jos valitsee yksinluistelun, harjoittelu tapahtuu jäähallissa niillä ikätasolle annetuilla jääajoilla niin, että luistelija hankki itse valmentajan tunnille ja maksaa hänelle tunnista palkkaa. Valmentajat toimivat lähinnä yksityisinä ammatinharjoittajina ja hankkivat itselleen valmennettavia. Samaan aikaan jäähallin jäällä yksi valmentaja saa valmentaa kolmea luistelijaa. Kukaan ei kontrolloi jääaikojen käyttöä ennakkoon. Tämä käytäntö näkyi toisinaan tungoksena jäällä ja toisinaan hyvä jääaika oli aivan vajaakäytöllä. Myöskään vaaratilanteilta ei vältytä, kun samalla jäällä saatetaan harjoitella hiljaisella ja kovalla vauhdilla yksinluistelijat ja parit sekaisin. Muodostelmaluistelu saa hallin listoilla muutamat korvamerkityt muodostelmatunnit. Mutta koska jääaikoja muodostelmalle kaupungin halleissa on vähän (n. 4h viikossa), se pakottaa tilanteeseen, jossa lähes aina kaksi joukkuetta on samaan aikaan jäällä.

Wienissä on kaksi kaupungin jäähallia, joissa jäänjako tapahtui edellä mainitulla tavalla. Näistä halleista seurat eivät maksaneet jääaikaa, vaan kukin luistelija maksoi oman jääaikansa itse ennakkoon ladattavalla kortilla ja leimaamalla sen halliin tullessa, myös valmentajat. Maksoin itse 10€ per valmennuskerta, että pääsin valmentamaan, luistelijat muutaman euron vähemmän. Toinen kaupungin halleista oli koko vuoden auki (myös kesällä) ja toinen syksystä kevääseen. Lisäksi oli käytettävissä isompi hallikompleksi, jossa jääkiekko treenasi ja sieltä hallilta pystyi ostamaan jonkin verran lisää jääaikaa. Kaupungin halleista jääajan ostaminen on vaikeampaa seurana/yksityisesti, vapaata jääaikaa ei ole paljon. Lisäksi ulkojäät ovat ahkerassa käytössä ja useampi seura onkin keskittänyt toimintansa vain tekojäille. Tekojäät avataan yleensä koululaisten syyslomaviikolla eli lokakuussa, vaikka lämpöä oli +15 astetta. Ulkojäillä harjoitellaan maaliskuulle saakka. Keski-Euroopassa on siis yleistä, että luistelijat treenaavat ulkojäillä. Osalla paikkakunnista ei ole jäähalleja ollenkaan, ainoastaan ulkojäät ja niiden turvin lajia pidetään yllä ja kehitetään.

Seura (ISC Austria), jossa valmensin on muodostelmaseura. Seurassa oli minun aikanaviisi kilpailevaa joukkuetta (minorit, kansalliset noviisit x 2, ISU juniorit, aikuiset) ja lisäksi pieni muodostelman kehitysryhmä. Kilpailevia muodostelmajoukkueita Wienin joukkeuiden lisäksi koko maassa oli yhteensä vähän toistakymmentä. Muodostelmaluistelu on Itävallassa aivan toisella tasolla kuin Suomessa, mutta on ilahduttavaa nähdä sielläkin kehitysaskeleita. Maan ainoa juniorijoukkue, Colibris Vienna Junior, on päässyt edustamaan MM-kisoissa jo muutamaan otteeseen. Koska Itävallassa on kovin vähän muodostelmajoukkueita, eikä esimerkiksi junioreilla ole vastusta omassa maassa, kilpailumatkat kohdistuvat pitkälti kansainvälisiin kilpailuihin. Näin on myös aikuisten ja pienempien kanssa. Toisaalta etäisyydet ovat Keski-Euroopassa lyhyemmät. Tällöin kisamatkat saattavat tuntua samalta kuin meillä Helsingistä Turkuun tai Jyväskylään. 

Taitoluistelun kaikissa lajeissa on kuitenkin oma vankka harrastajapohja Itävallassa ja Itävallan taitoluisteluliitto on innokas kisojen järjestäjä. Salzburgissa on vuosien ajan järjestetty tunnettu kansainvälinen muodostelmaluistelun Mozart Cup ja Amade Cup. Yksinluistelun puolellakin järjestetään kansainvälisiä kilpailuja (mm. EM kilpailut Grazissa 2020 ja monia junioreiden GP-kisoja). Muodostelmaluistelun MM-kilpailut on myönnetty Salzburgiin vuodeksi 2026. Lisäksi maassa on myös special olympics luistelijoita monessa eri kategorioissa. 

Ps. Team Lumin nimi on suomalainen. Joukkueen perusti Noora Karjalainen Wienissä asuessaa vuonna 2016.